lauantai 27. syyskuuta 2014

Äitinä oleminen

Äidin osa on kova. Tuntuu, että pitää riittää kaikille kaikessa. Olen lääkäri, psykologi, huushållerska, holhooja, rakastaja, personal trainer, tukihenkilö, kuljettaja, sihteeri jne. Kaikille annetaan mitä kestetään? Joskus pelkään, että sairastun ihan fyysisesti kaikesta huolehtimisesta ja murehtimisesta.

Huomenna on erikoinen päivä; saan tuoda tyttäreni kotiin rullatuolissa. Reuma on hyökännyt hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa, ja lääkäri laittaa kortisoni-injektiot sinne. Tuntuu niin hullulta, että hyvin liikkuva tyttö "hoidetaan rullatuoliin". Mutta katse kohti taivaanrantaa, tulos on toivottavasti hyvä. Onneksi hänet nukutetaan, ettei hänen/meidän tarvitse pelätä kipua.

Vanhin poikamme on lähdössä merille työharjoitteluun. Eli kuukausi eteenpäin ajatukset laukkaavat syysmyrskyjen tahdissa, toivoen parasta. Ihanaa kuitenkin, että hän on luultavasti löytänyt sen oman juttunsa. :)

Tämä nyt oli tällainen vuodatus. Muuten kaikki on suurinpiirtein hyvin. Olen jopa tehnyt syyssiivousta kotona! ;)